Vaahtokarkkimutakakku on yksi suuri huijaus.

Kuten jokaisen itseään arvostavan naisen, myös minun oli pakko kokeilla tehdä suklaakakkua. Hyllyssämme on Heli Bergiuksen kirja, Suosituimmat kotileivonnaiset, josta joskus aikanaan tein Mississipin suklaakakkua. Tuolloin ihmettelin, kun pohja ei paistaessa hyytynyt käytännössä lainkaan paistoajan aikana, ja muistaakseni tuplasin tai triplasin ajan, jolloin pohjasta todellakin tuli kypsää. Nyt palasin ohjeeseen uudelleen, ja huomasinkin, että kyseessä on Mud Cake, eli kotimaisesti mutakakku, jonka ei kuulukkaan kypsyä kokonaan. Kokeilin kyseistä ohjetta nyt siis vanhempana ja fiksumpana, mutta en näköjään yhtään parempana kokkina, sillä en onnistunut vieläkään. Ohje on seuraava.

Pohja:
100 g voita
2,5 dl sokeria
3 munaa
2 dl vehnäjauhoja
5rkl kaakaojauhetta
0,5 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1 tl vaniljasokeria

Pinnalle:
200 g vaahtokarkkeja

Kuorrutus:
50 g voita
6 rkl kaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria
4 dl tomusokeria
0,5 dl kuumaa maitoa

Vatkaa vaahdoksi voi ja sokeri ja lisää munat vaahtoon yksitellen, edelleen vatkaten. Sekoita jauhot, leivinjauhe, kaakaojauhe, vaniljasokeri ja suola keskenään ja lisää jauhoseos siivilän läpi taikinaan sekoittaen. Kaada seos voideltuun, korkeareunaiseen vuokaan ja kypsennä 165 asteisessa uunissa 15-18 minuuttia, kunnes pinta tuntuu jo kiinteältä.

Tee suklaakuorrutus kakun paistuessa. Sulata voi kattilassa, lisää kaakaojauhe ja vaniliinisokeri, sekoita ja lisää vuorotellen tomusokeria ja kuumaa maitoa kokoajan sekoittaen. Valmis kuorrutus on notkeaa, mutta kiinteytyy jäähtyessään.

Nosta valmis pohja uunista ja levitä pinnalle vaahtokarkit. Laita kakku karkkeineen uuniin vielä hetkeksi, jotta vaahtokarkit pehmenevät. Ota kakku uunista ja levitä kuorrutus heti pehmeiden karkkien päälle. Tarjoa kylmänä.

Juu. Alleviivasin ohjeesta omat ongelmakohtani. Ensinnäkin, pohja ei todellakaan hyydy tuon vajaan 20 min aikana uunissa, jonka lämpötila on noin matala. Pinta ei todellakaan tunnu kiinteältä, paitsi korkeintaan reunoista. Annoin pohjan olla uunissa 25 min, jolloin huomasin pinnan olevan jo melko kiinteä myös keskeltä, sillä se kesti jo kosketusta, ja täytti siis mielestäni ohjeen kriteerit. Kyseessä tosiaan oli ensimmäinen mutakakkuni ikinä.

Noh, kuorrutus. Notkeaa se todellakin oli, lähes vesimäistä, joten lisäsin tomusokeria sekaan huolella. Kiehautin seoksen uudelleen, jotta siitä tuli tasaista, ja nostin pois levyltä jäähtymään.

Ja vaahtokarkkiosuus. Asettelin karkit pinnaltaan lähes kypsän pohjan päälle ja laitoin vuuan takaisin uuniin. Vaahtokarkit kyllä pehmenivät, mutta eivät näyttäneet yhtään sulavan, joten nostin uunin lämpötilaa hieman, kyseessähän oli hetken kestävä kakun kuorrutus karkeilla. Noh, en tiedä kuinka pitkä hetki vaahtokarkkien olisi pitänyt antaa sulaa, mutta kuorrutin itse kakkua 200 asteessa noin 5 min. Käytin irtopohjavuokaa, koska se vaikutti sovellukseen sopivalta, joten nostettuani vuuan pois uunista poistin irtoreunan ja päällystin kakun tekemälläni kuorrutteella. Lopuksi annoin jäähtyä kunnolla. Jäähdytin kakun loppuun parvekkeella, sillä se oli siten tehokkaampaa.

Leikatessani kakkua (onneksi vain testi- eikä vieraskakkua) tapahtui se, mitä pelkäsin. Kakku ei ollut keskeltä edes hyytynyt, joten kuuma taikina valui tarjoilulautaselle vapaasti kakun reunan läpi leikkaamastani raosta. Onneksi olin jättänyt vuuan irtopohjan kakun alle, sillä pystyin asettamaan reunan nopeasti takaisin paikoilleen ja nappaamaan sen kiinni, jotta sain paistettua kakkua lisää. Tässä vaiheessa tiesin, että kakku ei tule onnistumaan ja koitinkin enää vain saada sen edes jotenkin syötävään kuntoon.

Paistoin kakkua 150 asteessa 15 min, sekoitin edelleen löysän kakun keskiosan, jotta vaahtokarkit, taikina ja kuorrute menivät kokonaan sekaisin ja kakku kiinteytyisi. Paistoin kakkua vielä alatasolla 10 min 200 asteessa. Tänä aikana kakku lopulta hyytyi ja sain sen poistettua vuuasta ja leikeltyä kakkua normaalisti. Kakusta tuli kuvan mukainen, eli ei oikeastaankaan kaunis, ja reunolta kova sekä yltiömakea, sillä tavallinen mutakakku ei todellakaan kaipaa sekaansa kasaa vaahtokarkkeja ja tomusokeria. Onneksi avomieheni pitää makeasta, sillä muuten tämä kyllä pääsisi biojätteeseen. :D Pitäydyn itse enemmän kuin mielelläni eilen tehdyissä pasteijoissa.