Pitsa ilman hiivaa.

Onko tuorehiiva taas kuivunut jääkaappiin ja kuivahiiva kaapista loppu? Etkö ikinä saa hiivataikinaa nousemaan, mutta pitsahammasta kolottaa? Rahat loppu? Ei hätää! Opiskelijaystävälliseen hintaan saat varsin maukasta pitsaa, kunhan kaapistasi löytyy perustarpeet! Ohje pohjaan on isonveljeni yläasteen köksäkirjasta, mutta itselläni kirjan nimestä ei ole enää hajuakaan. Hyvää pataa se ei ole. :P Jos haluat pitsaa koko pellillisen, tee pohja kaksinkertaiseksi.
 

Pohja:

2,5 dl vehnäjauhoja (voit korvata myös vaikka sämpyläjauhoilla)

1 tl leivinjauhetta

0,5 tl suolaa

1 muna

0,5 dl öljyä

0,5 dl vettä

(1 rkl pitsamaustetta tai oreganoa)

(1 dl juustoraastetta)

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää muut aineet ja sekoita esimerkiksi lusikalla tasaiseksi. Lisää jauhoja, jos tuntuu siltä, ettei pohjaa voisi käsin muotoilla. Levitä pohja leivinpaperin päälle uunipellille painelemalla. Kaksinkertaisesta pohjasta saa helposti koko pellin kokoisen pitsan. Pohjan laatu vaihtelee itselläni välillä hieman kovasta ja aavistuksen keksimäisestä normaalin pehmeään, mutta en ole moisesta välittänyt. Toimii.

Tomaattikastike:

200 g paseerattua tomaattia (tarvittaessa voit korvata tämän sopivalla määrällä ketsuppia)

1 rkl pitsamaustetta tai oreganoa

0,5 tl suolaa

1 tl sokeria

2 valkosipulin kynttä puristettuna

Jauhelihatäyte:

400 g jauhelihaa, paista ja mausta esimerkiksi pippurisekoituksella

pippurisekoitusta

1 - 2 keltasipulia

purkki ananaspaloja

muutama viipale kinkkua

1 tl pilkottua chiliä

juustoraastetta

Varioi täytteitä makusi, syöjien ja jääkaapin sisällön mukaan, ja paista pitsaa 200 asteessa uunin keskitasossa noin 15 - 20 minuuttia. Meillä pellillinen täytetään yleensä puoliksi, jolloin molemmat saavat riittävästi pitsaa haluamillaan täytteillä. Jauhelihakastikkeen loppu toimii pitsan täytteenä myös mainiosti!

Suolainen piirakka -Mielettömän hyvä!

Ehkä maailman näppärimpiä suolaisia tarjottavia! Epäonnistuu vain harvoin, sillä tilanne on yleensä pelastettavissa. Sopii pieneen nälkään, kahvitarjottavaksi, illanistujaisiin, tai ihan vaan iltapalaksi. Valitse täytteet tilanteen mukaan! Ohje on alunperin googleteltu, mutta en löytänyt sitä uudelleen nopealla vilkaisulla. Jos tunnistat omaksesi, kerro ihmeessä! :)

Laita aluksi uuni lämpiämään 225 asteeseen ja voitele ja korppujauhota pyöreä piirakkavuoka.

Pohja:

125 g voita tai margariinia

2,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl maitoa tai vettä

0,5 dl kaurahiutaleita

1 dl juustoraastetta

Sulata ja jäähdytä rasva. Lisää lusikalla sekoittaen sulaan rasvaan kaikki aineet esimerkiksi listan mukaisessa järjestyksessä. Jos taikina tuntuu tarttuvan lusikkaan ja kulhoon, lisää jauhoja ja levitä taikina voideltuun vuokaan. Nosta taikina vuoan reunoille asti, jotta piirakka muodostaa "astian", johon täytteet voi hyvin kaataa. Pistele pohjaa hieman haarukalla ja paista sitä 10 min. Valmista täyte pohjan paistuessa.

Täyte 4.

Täyte 1:

2 munaa

1 dl maitoa

1 rkl vehnäjauhoja

3 dl juustoraastetta

200 g kinkkua

0,5 dl purjoa

Täyte 2:

200 g kinkkua

1 keltasipuli

1 punainen paprika

2 dl ruokakermaa (ainakin Rainbown 15% kerma toimii hyvin)

Täyte 3:

200 g jauhelihaa

1 keltasipuli

2 dl ruokakermaa

(puolikas tortillamaustepussi)

Täyte 4:

1 pieni kesäkurpitsa

1 keltasipuli

1 punainen paprika

2 dl ruokakermaa

Täyte 5:

Keksi oma täyte, ja kerro siitä esimerkiksi kommenttikentässä!

Pilko täytteen osaset ja mausta täyte haluamallasi tavalla esimerkiksi kinkun ja juuston suolaisuuden mukaan. Omat piirakkani maustuvat yleensä sopivaksi, kun kinkku- ja kasvistäytteeseen lisää 0,5 - 1 tl Herbamarea (tai suolaa) ja vajaan 0,5 tl valkopippuria. Jauhelihatäytteeseen olen käyttänyt pelkästään puolikasta tortillamaustepussia jauhelihan maustamiseen, jolloin olen yleensä tehnyt 2 piirakkaa esimerkiksi bileisiin. Tällöin tulee kätevästi käytettyä myös koko 400 gramman paketillinen jauhelihaa. Bileitä varten kannattaa piirakat yleensä myös leikata valmiiksi, jotta niistä saa mahdollisimman monta annospalaa, ja jotta ruuan noutaminen on helppoa.

Täytteen 1 tapauksessa kaada kulhossa sekoitettu täyte esipaistettuun pohjaan. Muita täytteitä käyttäessä suosittelen kaatamaan täytteen maustetun "kuivan osan" piirakkapohjaan ensin, levittämään sen tasaiseksi ja kaatamaan "märän osan" (= ruokakerma) vasta sen jälkeen. Voit kaataa halutessasi kaiken myös kerralla, mutta itse käytän lähes aina ensimmäistä tapaa. 

Paista piirakkaa uunin keskitasolla vielä 15 - 20 minuuttia, jotta sipulit kypsyvät, ruokakerma kiehahtaa kiinteämmäksi ja piirakka saa kauniin värin. Kuuma ruokakerma on hieman löysän näköistä, mutta sen pitäisi jähmettyä jäähtyessään. Jos kuitenkin näyttää siltä, että näin ei tapahdu, voit varmistella tätä sekoittamalla kerman sekaan yhden kananmunan, joka uunissa hyydyttää täytettä tehokkaasti. Jos lisäät sen vasta tuon 15 - 20 minuuttia kestävän paistoajan jälkeen, voit sekoittaa sen varovasti piirakan täytteeseen vuoassa, tasoittaa uudelleen piirakan pinnan, alentaa uunin lämpötilan 175 - 200 asteeseen ja paistaa piirakkaa siellä vielä noin 15 minuuttia, tai kunnes kananmuna vaikuttaa kypsyvän ilman, että piirakka palaa. :P Tämä kovettaa piirakan pohjaa hieman entisestään, mutta on hyvä keino pelastaa tilanne. Piirakan voi tarjota hieman lämpimänä tai jääkaappikylmänä tilanteen mukaan.

Pitsakierteet (noin 25 kpl)

Synttäritarjottavina päätin tällä kertaa panostaa helppoihin suolaisiin leivonnaisiin. Löysin Yhteishyvän Ruoka-liitteestä 12/2010 ohjeen juusto-piparikierteille, jota muokkasin kinkkupitsaversioksi, sillä se on melko perusvarma valinta. Kierteet onnistuivat hyvin, kunhan rullaamisen sai alkukankeuksien jälkeen toimimaan. Ohje on seuraava:

1 pkt (600 g) isoa lehtitaikinalevyä (yleensä pakaste)
ketsuppia
1 iso sipuli
(2 kynttä valkosipulia)
noin 150 g kinkkua
juustoraastetta
oreganoa
kananmunaa voiteluun

Ota taikina sulamaan ja valmistele sen sulaessa täytteet. Pilko sipulit (ja valkosipulit, sekoita ne kulhossa sipulien kanssa) ja kinkut ja raasta juusto. Ainakin Myllyn parhaan pakastetaikina on kääritty pakkaukseen kolmikerroksiseksi, joten sitä kannattaa käyttää kolmessa osassa, jolloin esimerkiksi kauliminen on helpompaa.

Kauli kolmasosa taikinasta hieman jauhotetulla alustalla ohueksi suorakaiteeksi ja levitä päälle kerros ketsuppia. Levitä ketsupin jälkeen ensin sipulisilppukerros, sitten kinkkukerros ja ripottele pinnalle hieman juustoraastetta ja oreganoa. Pidä huolta, ettei täytteistä muodostu liian paksua kerrosta, sillä se hankaloittaa myöhempiä vaiheita. Rullaa taikina kääretortun tapaan tiiviiksi pötkyläksi ja leikkaa siitä noin 2-3 cm paksuisia viipaleita, jotka asetat leivinpaperin päälle pellille vaakatasoon siten, että kierteet eivät kosketa toisiaan. Yritä saada kierteiden ulkosauma kunnolla kiinni esimerkisi veden avulla, jotta ne eivät avaudu paistettaessa. Ripottele pinnalle vielä hieman juustoraastetta ja voitele pinnat munalla, jonka rakenne on rikottu lasissa.

Paista uunin keskitasossa, 225 asteessa noin 10-12 minuuttia, tai kunnes kierteet saavat hieman väriä. Tarjoa jäähtyneinä, mutta lämpiminä, tai kylminä vaikkapa eväsretkellä tai bileruokana. Valmiit kierteet voi halutessaan myös pakastaa ja sulattaa ennen tarjoilua mikrossa pienellä teholla. Ohje on helposti varioitavissa erilaisilla täytteillä esimerkiksi kasvisversioksi ja ainakin itse aion vielä kokeilla tuota sinihomejuusto-pipariversiota. :)

Synttäritäyttärit

Kakku 1.

Jep, jokaisella meillä on joskus synttärit. Mulla oli tällä kertaa 23. kerta, ja halusin kerrankin tehä kakkuja huolella ja pyytää sukulaisia ja kavereita kahville. Onhan se kuitenkin jee, kun ihmisiä tulee kylään, ja pääsee tekeen kaikkia herkkuja. :) Kakkupohjana käytin Hyvää pataa -kirjan sokerikakkuohjetta sivulta 277.

Pohja:
4 munaa
1,5 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Kakku 2.

Voitele ja korppujauhota vuoka ja laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Vatkaa munasokerivaahto kiinteäksi ja sekoita siihen varovasti jauhot ja leivinjauhe. Kaada taikina vuokaan (itse käytin halkaisijaltaan 24 cm olevaa irtopohjavuokaa ja toisessa kakussa Minnalta lainaamaani silikonista nallevuokaa), ja paista uunin alatasolla noin 30 min. Kypsä kakkupohja on kevyt ja siitä ei jää taikinaa pistettäessä hammastikkuun. Kumoa kakku vuuasta vasta jäähtyneenä, leikkaa kerrokset ja täytä.

Koska paras peruskakku on mielestäni täytteeltään lastenkakku, eli kakku, jossa on välissä mansikkaa ja banaania, oli se oma valintani tänäkin vuonna molempiin kakkuihin. Kostutin pohjan alimman kerroksen vanilliinisokerivedellä, levitin pohjan päälle haarukalla soseutettua banaania (2 kpl), noin 0,5 litraa pakastemansikoita sulatettuna ja pilkottuna (mitattu kokonaisina ja pakastettuina) ja kermavaahtoa, jonka tein 2 dl:sta kuohukermaa, johon oli lisätty 2 rkl mansikkahilloa ja 1 tl sokeria. Täytetyn pohjan päälle laitoin toisen kerroksen, joka tällä kertaa oli jo päälikerros, kostutin senkin ja annoin kakun tekeytyä jääkaapissa yön yli kakkukuvussa.

Kovia kokenut nallekakku.

Kahvittelupäivien aamuina hoidin kakkujen koristelut. Vatkasin 4 dl kuohukermaa  varsin kiinteäksi vaahdoksi, koska kiinteä kermavaahto kestää kauniina paremmin ja sitä on helpompi pursottaa. Kakun 1 tapauksessa lisäsin

4 rkl mansikkahilloa ja 2 tl sokeria, ja kuorrutin kakun vaaleanpunaiseksi, pursotin koristeet ja lisäsin irtokarkkikoristeet.

Koristellessani kakkua 2, jaoin sokerilla makeutetun kermavaahdon (4 dl kuohukermaa) sunnilleen kahteen osaan ja värjäsin toisen osan kaakaojauheella (noin 2 rkl) ruskeaksi ja toisen mansikkahillolla (2 rkl) vaaleanpunaiseksi. Kuorrutin koko nallen ruskealla ja pursotin siihen vaaleanpunaiset koristeet. Karkeilla tein nallelle vielä silmät ja nenän, ja jälkeenpäin lisäsin kaksi punaista karkkia napeiksi. Vaaleanpunaiset koristeet nallelle jäivät hieman vajaiksi, mutta eipä se syöjiä haitannut.

Kakku 3.

Koska muita tarjottavia oli vielä sopivasti jäljellä, ja opiskelijakaverit täysin huomioimatta, pidin vielä yhdet kakkukestit, joihin tarvittiin tietenkin kakku 3. :) Tälläkin kertaa itse kakku täytteineen oli samanlainen kuin edellä, mutta kuorrutusta muokkasin hieman, jotta sain jotain vaihtelua puuhaan. Koska ostin tällä kertaa vispikermaa kuohukerman sijasta (halvempaa), en saanut siitä yhtä jämäkkää kermavaahtoa kuin aikaisemmin, eli pursottaminen oli aluksi hieman vaikeaa. Lisäsin sekaan noin desin Xtran maitorahkaa, joka on hieman Ehermannia halvempaa, mutta samaa kamaa, ja taiteilu oli heti huomattavasti helpompaa. Vaaleanpunainen väri vaahtoon saatiin aikaan jälleen mansikkahillolla, mutta seos vaati maitorahkan takia sokeria hieman edellisiä enemmän (noin 4 tl).

Ensi kerralla ajattelin panostaa kakkujen täytteiden variointiin ja kerrosten tasaisempaan leikkaamiseen, ja tavoitella tietenkin ulkoisesti täydellisempiä versioita. :P

Chilinen broilerikiusaus

Koska jääkaappimme pursusi perunoita ja pakastimemme kanaa, päätin pyöräyttää niistä maukasta perusruokaa. Hetken pohdinnan jälkeen päädyin soveltamaan kinkkukiusauksen ohjetta kanaversioksi. Ruuasta tuli yllättävän maukasta ja sitä riittää pienessä taloudessamme onneksi vielä pariksi päiväksi. Käytin ruuassa aineita seuraavasti:

4 hunajamarinoitua broilerin fileepihviä (voit toki käyttää myös valmiita suikaleita)
8 isohkoa perunaa
2 keltasipulia
3 kynttä valkosipulia
1,5 tl pilkottua, pakastettua chilipaprikaa
4 dl ruokakermaa (15 %)
1 tl suolaa
0,5 tl valkopippuria
noin 1 dl juustoraastetta

Paista broileripihvit kypsiksi ja pilko ne paistaessa lastalla pieniksi paloiksi. Kuori perunat ja tee niistä pieniä kuutioita. Pilko sipuli ja valkosipuli ja laita ne perunakuutioiden kanssa voideltuun uunivuokaan. Lisää vuokaan chili, ja mausta suolalla ja valkopippurilla. Lisää broileripalat ja sekoita aineksista tasainen kiusaus. Tasoita pinta, kaada vuokaan ruokakerma ja lisää juustoraastetta pinnalle sen verran, että ruuan pinta ei pala. Paista 200 asteessa keskitasolla noin tunti, ja tarjoa kasvisten kanssa.

Helppo kanapastasalaatti

Joskus myös opiskelijan tekee mieli luksusta. Näinä kertoina, jos olen fiksu, en osta sipsejä vaan teen tätä äärimmäisen hyvää kanasalaattia, johon tutustuin aikanaan poikaystäväni kotikotona. Koska olen edelleen yhdessä samaisen pojan kanssa, jolle ruoka on varsin tärkeä juttu, päättelen, että pärjään tämänkin reseptin kanssa ihan mukavasti. :) Ainakin seuraavia aineita tarvitaan omaan versiooni:

400 g hunajamarinoituja broilerisuikaleita
300 g tummaa fusillimakaronia (+halutessasi keitinveteen suolaa)
4 keskikokoista porkkanaa
tilkka oliiviöljyä
pieni kerä jäävuorisalaattia (nyt noin 500 g)
300 g tummia rypäleitä
purkki kermaviiliä
purkki Creme Bonjour Cuisinea, makuna valkosipuli ja yrtit

Laita kanasuikaleet paistumaan pannulle ja kuori samalla porkkanat. Keitä pasta, ja pilko porkkanat kuutioiksi, jotka paistat oliiviöljyssä samalla kuin puuhailet muutakin hellalla. Saatuasi kanat ja pastat kypsiksi, sekä porkkanat pehmeiksi, kaada pasta lävikköön ja huuhtele sitä kylmällä vedellä. Anna lämpimien ainesten jäähtyä kunnolla.

Pilko kasvikset lämpimien ainesten jäähtyessä. Leikkaa jäävuorisalaatti sopiviksi suupaloiksi ja puolita viinirypäleet, jotta niitä riittää koko salaatin herkkupaloiksi, ja laita ne salaatin sekaan isoon salaattikulhoon. Muista valita tarpeeksi suuri, mielellään kannellinen kulho, jotta salaatti säilyy hyvänä pidempään. Itselläni käytössä Tupperwaren Samba-kulho, 4,3 l, joka riittää tälle määrälle hyvin.

Lisää kasvisten sekaan jäähtyneet ainekset, pasta, kanasuikaleet ja porkkanakuutiot. Sekoita ensin pienehkössä kulhossa kermaviili ja Cuisine keskenään, ja lisää seos sitten muuten valmiiseen salaattiin. Sekoita hyvin, anna maustua hetki jääkaapissa ja tarjoa vaikkapa patongin kanssa.

Pastalaadun vaihtelu esimerkiksi Farfalleen tekee koko salaatille ihmeitä ja jos haluat lisää aineksia, salaatissa toimii hyvin myös kurkku, paprika, kiinteä omena, erilaiset siemenet sekä jopa suolakurkku. :)

Vaahtokarkkimutakakku on yksi suuri huijaus.

Kuten jokaisen itseään arvostavan naisen, myös minun oli pakko kokeilla tehdä suklaakakkua. Hyllyssämme on Heli Bergiuksen kirja, Suosituimmat kotileivonnaiset, josta joskus aikanaan tein Mississipin suklaakakkua. Tuolloin ihmettelin, kun pohja ei paistaessa hyytynyt käytännössä lainkaan paistoajan aikana, ja muistaakseni tuplasin tai triplasin ajan, jolloin pohjasta todellakin tuli kypsää. Nyt palasin ohjeeseen uudelleen, ja huomasinkin, että kyseessä on Mud Cake, eli kotimaisesti mutakakku, jonka ei kuulukkaan kypsyä kokonaan. Kokeilin kyseistä ohjetta nyt siis vanhempana ja fiksumpana, mutta en näköjään yhtään parempana kokkina, sillä en onnistunut vieläkään. Ohje on seuraava.

Pohja:
100 g voita
2,5 dl sokeria
3 munaa
2 dl vehnäjauhoja
5rkl kaakaojauhetta
0,5 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1 tl vaniljasokeria

Pinnalle:
200 g vaahtokarkkeja

Kuorrutus:
50 g voita
6 rkl kaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria
4 dl tomusokeria
0,5 dl kuumaa maitoa

Vatkaa vaahdoksi voi ja sokeri ja lisää munat vaahtoon yksitellen, edelleen vatkaten. Sekoita jauhot, leivinjauhe, kaakaojauhe, vaniljasokeri ja suola keskenään ja lisää jauhoseos siivilän läpi taikinaan sekoittaen. Kaada seos voideltuun, korkeareunaiseen vuokaan ja kypsennä 165 asteisessa uunissa 15-18 minuuttia, kunnes pinta tuntuu jo kiinteältä.

Tee suklaakuorrutus kakun paistuessa. Sulata voi kattilassa, lisää kaakaojauhe ja vaniliinisokeri, sekoita ja lisää vuorotellen tomusokeria ja kuumaa maitoa kokoajan sekoittaen. Valmis kuorrutus on notkeaa, mutta kiinteytyy jäähtyessään.

Nosta valmis pohja uunista ja levitä pinnalle vaahtokarkit. Laita kakku karkkeineen uuniin vielä hetkeksi, jotta vaahtokarkit pehmenevät. Ota kakku uunista ja levitä kuorrutus heti pehmeiden karkkien päälle. Tarjoa kylmänä.

Juu. Alleviivasin ohjeesta omat ongelmakohtani. Ensinnäkin, pohja ei todellakaan hyydy tuon vajaan 20 min aikana uunissa, jonka lämpötila on noin matala. Pinta ei todellakaan tunnu kiinteältä, paitsi korkeintaan reunoista. Annoin pohjan olla uunissa 25 min, jolloin huomasin pinnan olevan jo melko kiinteä myös keskeltä, sillä se kesti jo kosketusta, ja täytti siis mielestäni ohjeen kriteerit. Kyseessä tosiaan oli ensimmäinen mutakakkuni ikinä.

Noh, kuorrutus. Notkeaa se todellakin oli, lähes vesimäistä, joten lisäsin tomusokeria sekaan huolella. Kiehautin seoksen uudelleen, jotta siitä tuli tasaista, ja nostin pois levyltä jäähtymään.

Ja vaahtokarkkiosuus. Asettelin karkit pinnaltaan lähes kypsän pohjan päälle ja laitoin vuuan takaisin uuniin. Vaahtokarkit kyllä pehmenivät, mutta eivät näyttäneet yhtään sulavan, joten nostin uunin lämpötilaa hieman, kyseessähän oli hetken kestävä kakun kuorrutus karkeilla. Noh, en tiedä kuinka pitkä hetki vaahtokarkkien olisi pitänyt antaa sulaa, mutta kuorrutin itse kakkua 200 asteessa noin 5 min. Käytin irtopohjavuokaa, koska se vaikutti sovellukseen sopivalta, joten nostettuani vuuan pois uunista poistin irtoreunan ja päällystin kakun tekemälläni kuorrutteella. Lopuksi annoin jäähtyä kunnolla. Jäähdytin kakun loppuun parvekkeella, sillä se oli siten tehokkaampaa.

Leikatessani kakkua (onneksi vain testi- eikä vieraskakkua) tapahtui se, mitä pelkäsin. Kakku ei ollut keskeltä edes hyytynyt, joten kuuma taikina valui tarjoilulautaselle vapaasti kakun reunan läpi leikkaamastani raosta. Onneksi olin jättänyt vuuan irtopohjan kakun alle, sillä pystyin asettamaan reunan nopeasti takaisin paikoilleen ja nappaamaan sen kiinni, jotta sain paistettua kakkua lisää. Tässä vaiheessa tiesin, että kakku ei tule onnistumaan ja koitinkin enää vain saada sen edes jotenkin syötävään kuntoon.

Paistoin kakkua 150 asteessa 15 min, sekoitin edelleen löysän kakun keskiosan, jotta vaahtokarkit, taikina ja kuorrute menivät kokonaan sekaisin ja kakku kiinteytyisi. Paistoin kakkua vielä alatasolla 10 min 200 asteessa. Tänä aikana kakku lopulta hyytyi ja sain sen poistettua vuuasta ja leikeltyä kakkua normaalisti. Kakusta tuli kuvan mukainen, eli ei oikeastaankaan kaunis, ja reunolta kova sekä yltiömakea, sillä tavallinen mutakakku ei todellakaan kaipaa sekaansa kasaa vaahtokarkkeja ja tomusokeria. Onneksi avomieheni pitää makeasta, sillä muuten tämä kyllä pääsisi biojätteeseen. :D Pitäydyn itse enemmän kuin mielelläni eilen tehdyissä pasteijoissa.